Keskivaikeasta masennuksesta kuntoutunut 36-vuotias tuttavani ei millään meinaa saada töitä. Mies tuntee PC:t kuin omat taskunsa ja peittoaa keskivertodatanomin tai atk-tukihenkilön koska hyvänsä. Hänellä on kuitenkin vain tietokonemekaanikon paperit, koska uusmediainsinöörin opinnot keskeytyivät masennuksen takia. KELA ei kontrolloinut opintosuoritusten kertymistä, eikä koulullakaan ollut kunnon valvontaa, ja niinpä mies ehti siirtyä vuosikurssilta toiselle ja opiskella lähes loppuun asti pystymättä silti tenttimään kursseista kuin kymmeneksen. Mies sai pahoinvointikohtauksia ja muita mukavia oireita aina tenttipäivinä. Vatsaa ja suolistoa tutkittiin urakalla, mutta kukaan ei älynnyt tutkia päätä. Todiste osaamisesta jäi saamatta, ja nyt opintolainat vuosilta 1994-1999 ovat edelleen maksamatta.
Hän oli hiljattain työvoimatoimiston kurssilla, jonka aikana tuli päästä työharjoitteluun johonkin oman alan yritykseen. Ei tärpännyt. Nyt hän tarjoaa itseään datanomin oppisopimuskoulutukseen IT-alan firmoihin. Huippukokemus oli talo, joka huomasi neuvottelujen edettyä hieman alkua pidemmälle, ettei heillä olekaan varaa oppisopimuspalkkaan. No, ei se mitään, tuumi mies, ottaisitteko palkattomaan työharjoitteluun muutamaksi kuukaudeksi? Saisin työmarkkinatukea. Enpä oikein tiedä, kun me emme sitten saa mitään etuuksia, laukaisi firman toimitusjohtaja. Siis ilmainen työläinen vailla sivukuluja ei kelpaa, vaan jonkun pitäisi vielä maksaakin firmalle siitä, että pääsevät hyötymään miehen työpanoksesta!
No, siellä ei kai sitten oikeasti tarvita lisää työvoimaa. Tai sitten se on niin, että jos ihminen on joskus ollut masentunut, niin se on oikeasti sellainen harittavin silmin seinään tuijottava lötykkä, joka ei aamuisin saa edes paitaa päälleen, ja nyt vain näyttelee pirteää päästäkseen meille luumuilemaan. Varo palkkaamasta mielenterveyskuntoutujaa, voisit vahingossa päästä harhaluuloistasi ja saada hyvän työntekijän!
